Hyvä, paha, HÄPEÄ?

Häpeä on salakavala ja moninainen tunne, joka voi liittyä elämäämme, tekemiseemme ja olemiseemme hyvin monella eri tavalla. Häpeä tulee osaksi elämäämme jo hyvin varhaisessa lapsuudessa, noin parin vuoden ikäisenä. Häpeä on yksi luonnollisista tunteista, jolla on hyvin tärkeä tehtävä tunne-elämässämme. Pieninä annoksina häpeä onkin hyvä ja tarpeellinen työkalu; se auttaa meitä toimimaan omalla mukavuusalueellamme omia ja toisten rajoja kunnioittaen. Suurina annoksina sen sijaan häpeä voi olla jopa lamaannuttavaa ja hyvinkin ongelmallista, jos se estää meitä toteuttamasta omannäköistä elämäämme ja rajoittaa merkittävästi toimintaamme. Häpeä on yksi luonnollisista tunteista, joka kulkee käsikkäin myös seksuaalisuuden kanssa, joten se on yksi tunteista, joita käsitellään usein myös seksuaalineuvonnan ja -terapian puolella.

Hyvä häpeä auttaa meitä tunnistamaan omia rajojamme, ottamaan vastuuta itsestämme ja muista, sekä estää meitä tekemästä asioita, joita saattaisimme myöhemmin katua syvästi. Ilman hyvää häpeää saattaisimme asettaa itsemme tai jonkun muun alttiiksi vaaralle, pilkalle, tai nöyryytykselle hyvin kevyesti ja toistuvasti. Yhteisöissä hyvä häpeä toimii oppaana yhteisön toimintatapojen noudattamiselle, joka puolestaan kohottaa yhteisöllisyyden tunnetta yksilöiden välillä. Sääntöjen rikkominen tai sovituista toimintatavoista poikkeaminen voidaan antaa yhteisössä anteeksi sillä edellytyksellä, että yksilö, joka on toiminut sovitun vastaisesti, osoittaa häpeän tunteita ja ottaa vastuun teoistaan. Samaa ajatusta voidaan soveltaa myös ihmissuhteissa ja perhe-elämässä. Mikäli kumppani(t) rikkovat yhteisesti sovittuja sääntöjä ihmissuhteessa, asiasta seuraa useimmiten keskustelu ja yhteisten toimintatapojen kertaaminen. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa osapuoli, joka kokee tulleensa petetyksi kumppani(e)n toiminnan vuoksi saattaa odottaa, että sääntöjä rikkonut osapuoli osoittaa häpeää ja/tai katumusta ja pyrkii ottamaan vastuun teoistaan. Keskustelun sujuvuutta täten edesauttaa se, että sääntöjä rikkonut osapuoli kykenee osoittamaan häpeää teostaan ja ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan. Tällöin hyvä häpeä voi olla apuna tilanteen korjaamisessa. (Mikäli syytetty osapuoli ei koe tehneensä mitään väärää, tai hän kokee, että yhteisistä säännöistä ei olla sovittu, voi tietenkin olla, että keskustelu ei etene odotetun mukaisesti, eikä hyvä häpeä ole korjaavana työkaluna mukana keskusteluissa).

Hyvän häpeän vastakohtana toimii nk. paha häpeä, joka rajoittaa yksilön toimintaa ja saattaa pahimmillaan jopa lamaannuttaa kaiken toimintakyvyn. Paha häpeä liittyy usein vahvasti myös seksuaalisuuden alueelle paljon negatiivisemmassa mielessä, kuin hyvä häpeä. Siinä missä hyvä häpeä auttaa yksilöä tunnistamaan oman arvonsa, rajansa ja ylläpitämään hyvää itsetuntoa, paha häpeä saattaa ajaa yksilön kohti huonoa itsetuntoa ja jopa rajattomuutta, jolloin yksilö ei enää tunnista omia seksuaalisia rajojaan vaan antaa asioiden tapahtua kuten ne tapahtuvat, myöntyen toisen tahtoon seksuaalisia tekoja koskien. Rajattomuuden kokemus voi pahimmillaan edesauttaa myös seksuaalista kaltoinkohtelua tai hyväksikäyttöä, koska yksilön rajat voidaan tahallisesti ylittää monin tavoin. Paha häpeä voi myös juurtua hyvin syvälle yksilön sisimmässä hänen tultuaan toistuvasti nöyryytetyksi tai kaltoinkohdelluksi (henkisesti tai fyysisesti), jolloin lopputulemana saattaa syntyä täysi häpeämättömyys. Täysin häpeämätön yksilö saattaa käyttäytyä hyvin julkeasti (niin seksuaali- kuin muissakin asioissa), vaatia jatkuvaa huomiota itseensä, tai provosoida sekä provosoitua hyvin herkästi eri asioiden äärellä. Hänen on vaikea päästää ketään aidosti lähelle ja hän saattaa kokea, että hän pärjää mainiosti yksin vailla läheisiä ihmissuhteita tai yhteisöä. Sisimmässään hän saattaa kuitenkin kokea syvää yksinäisyyttä, hyväksytyksi tulemisen tarpeita ja huonoa itsetuntoa.

Joskus seksuaaliasioihin liittyy paljon myös selittämätöntä häpeää, jota on vaikea tunnistaa ja jonka juuria on miltei mahdotonta löytää. Puutteellinen seksuaalikasvatus lapsuudessa, vaikenemisen kulttuuri ja seksuaalisuuteen liittyvien asioiden paheksuminen (esimerkiksi omien vanhempien taholta) voi aiheuttaa selittämätöntä häpeää omaa seksuaalisuutta kohtaan myös aikuisena. Toisaalta saatamme hävetä myös esimerkiksi seksuaalisia mielitekojamme ja fantasioitamme, omaa tapaamme toimia seksuaalisena olentona, tai kehomme toimintoja, jotka liittyvät seksuaalisuuteen tai seksiin. Näin ollen häpeällä on runsaasti tarttumapintaa otteelleen.

Omaa häpeää kannattaa pyrkiä jäljittämään, tutkiskelemaan ja ymmärtämään, jotta sen kanssa voisi tulla paremmin toimeen. Jos häpeä estää esimerkiksi ilmaisemasta omaa seksuaalisuutta, tai haittaa muuten oman seksuaalisuuden toteuttamista, sitä on hyvä tutkia yhdessä ammattilaisen kanssa esimerkiksi seksuaalineuvonnan tai seksuaaliterapian vastaanotolla. Mitä paremmin oman häpeän kanssa tulee toimeen, sitä vapautuneemmin voi myös nauttia omasta kehosta ja seksuaalisuudesta juuri sellaisena kuin itse haluaa, sekä antaa tilaa myös uteliaisuudelle ja uusille kokemuksille. Uteliaisuus ja rohkaistuminen uusien asioiden äärelle onkin parasta lääkettä karkottamaan turhaa häpeää niin seksuaali- kuin muissakin asioissa. 

      Ps. Lämpimästi tervetuloa seksuaalineuvontaan tai          *harjoittelumuotoiseen seksuaaliterapiaan!

XOXO, Jemma

Psst! Lisää asiaa seksistä ja seksuaalisuudesta Instagramissa @positiiviseksi!