Rakastuitko HÄNEEN, vai omaan ITSEESI, jonka hän toi esiin?
Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa koet, että jonkun tietyn, uuden ihmisen seura saa sinut toimimaan, ajattelemaan ja käyttäytymään jotenkin eri tavalla kuin ennen? Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että keskustellessasi uuden ihmisen kanssa alat nähdä, haistaa, maistaa ja hahmottaa aivan uusia ulottuvuuksia elämän, maailman ja itsesi suhteen? Miten kuvailisit tätä tunnetta? Onko se mukaansatempaavaa, huumaavaa, valloittavaa, arveluttavaa, yllättävää tai jopa pelottavaa? Oletko ajatellut tunteen riippuvan täysin toisesta ihmisestä ja tulkinnut olevasi ihastunut tai jopa rakastunut häneen kokiessasi näitä tunteita ja ajatuksia? Et ole asian kanssa yksin!
Ihastuminen ja rakastuminen saattavat tuntua muun muassa yllä olevalta tunnekirjolta ja siksi ajattelemme, että näiden tunteiden kokeminen on täysin riippuvaista juuri siitä ihmisestä, kenen seurassa koemme niitä. Saatamme kokea, että kukaan muu ei saa meitä kokemaan, tuntemaan, ajattelemaan samoin ja siksi, mitä voimakkaampi hyvänolontunne tämän ihmisen seurassa on, sitä enemmän alamme hakeutua hänen seuraansa ja samalla myös pelätä, että menetämme hänet. Tarve viettää aikaa juuri tämän ihmisen kanssa saattaa ainakin hetkellisesti voittaa muut sosiaaliset (ja muutkin) tarpeemme ja samanaikainen pelko hänen menettämisestään saattaa ajaa meitä yhä syvempään tarvitsevuuden ja yhteyden kaipuun tilaan ainakin niinä hetkinä, jolloin emme ole varmoja ihmissuhteen laadusta ja jatkuvuudesta.
Kaikki tämä on täysin luonnollista ja kuuluu ihmisyyteen sekä vuorovaikutukseen, joka määrittää olemistamme maailmassa niin itsemme kuin muiden ihmisten kanssa. Mutta voisiko olla mahdollista, että oletkin oikeastaan ihastunut tai rakastunut uuden ihmisen sijasta siihen versioon omasta itsestäsi, joka pääsee nousemaan esiin, kun olet vuorovaikutuksessa hänen kanssaan? Millaisia ovia omaan itseesi tämä ajatus voisi avata ja miten se vaikuttaisi omaan toimintaasi kyseisen henkilön suhteen ja muissakin ihmissuhteissasi - etenkin oman itsesi kanssa?
Ihmissuhteet perustuvat vuorovaikutukselle ja vuorovaikutuksen kautta peilaamme aina omaa itseämme tässä maailmassa ja suhteessa itseemme ja muihin. Peilaamme, arvioimme ja tunnustelemme jatkuvasti sitä, miltä oma itsemme tuntuu muiden seurassa ja sitä, miltä ajattelemme oman itsemme ja toimintamme näyttävän toisten silmin katsottuna. Tietoisen peilaamisen kautta voimme tulla myös yhä tietoisemmaksi siitä, millaisia ajatuksia ja tunteita liitämme omaan itseemme suhteessa muihin ja millaista kuvaa haluamme välittää muille ihmisille omasta itsestämme. Näin ollen on luonnollista, että otamme erilaisia rooleja vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa ja pyrimme näin kontrolloimaan sitä, mikä versio omasta sisimmästämme saa nousta esiin kenenkin seurassa. Peilaaminen on kuitenkin aina myös tiedostamaton prosessi, emmekä voi täysin hallita sitä, mitä annamme ja mitä ammennamme vuorovaikutuksesta itsemme ja muiden kanssa. Sen vuoksi pääsemme kokemaan (niin hyvässä kuin pahassa) hyvin erilaisia oivalluksia, yllättäviä tunteita, ajatuksia ja erilaisia olemisen tiloja niin yhdessä muiden kanssa kuin yksin ollessamme.
Se seikka, että vuorovaikutus jonkun uuden ihmisen kanssa herättää meissä jotain uutta ja ihanaa ja saa meidät näkemään niin itsemme kuin koko maailman jollain tavalla uudessa valossa voi olla sellaisenaan upea ja kaunis kokemus. Se voi olla jopa tavoittelemisen arvoinen kokemus ja se ehkä myös selittää sitä, miksi jotkut meistä janoavat aina uusia kohtaamisia ja haluavat tutustua yhä uudelleen ja uteliaasti uusiin ihmisiin. Se, mitä tästä upeasta kokemuksesta ottaa mukaansa on asia, jota voimme pysähtyä pohtimaan useammalta kantilta. Uhkat ja mahdollisuudet piilevät nimittäin siinä, miten lähdemme tavoittelemaan ja toistamaan näitä hyvänolon tunteita, joita olemme kyseisen henkilön seurassa kokeneet.
Jos ajattelemme, että voimme kokea näitä hyvänolon tunteita vain, kun olemme vuorovaikutuksessa tämän ihmisen kanssa, saatamme tulla liian riippuvaiseksi tästä ihmisestä ja ihmissuhteesta. Alamme kuluttaa yhä enemmän energiaamme ja aikaamme sen varmisteluun, että kyseinen ihminen pysyy elämässämme ja saatamme laiminlyödä muita tärkeitä tarpeitamme ja ihmissuhteitamme, jotta saamme viettää mahdollisimman paljon aikaa juuri hänen kanssaan. Saatamme ajautua tilanteisiin, joissa koemme suurta epävarmuutta suhteen jatkuvuudesta, joka taas aiheuttaa meissä epävarmuutta ja ahdistuksen tunteita. Tämä voi taas ajaa meitä tavoittelemaan hänen huomiotaan yhä enemmän, ajaen meitä sysäämään muita tarpeitamme yhä kauemmas arkisista toimistamme. Tämä kaikki on hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää toimintaa, mutta siitä syntyy helposti hyvin tuhoava kehä, joka ei loppujen lopuksi palvele juuri ketään - vähiten meitä itseämme. Toinen mahdollisuus on nauttia niistä tunteista, joita vuorovaikutus uuden ihmisen kanssa nostaa pintaan ja tutustua paremmin siihen puoleen omasta itsestään, joka saa tulla tässä vuorovaikutuksessa näkyväksi ja kuuluvaksi. Pohtia ja tutkia sitä, miksi oma olo tuntuu niin hyvältä ja vapautuneelta hänen seurassaan ja miksi ne puolet omasta itsestä eivät nouse esiin muissa tilanteissa.
Mikäli voimme omaksua ajatuksen, että kaikki tunteet, ajatukset ja oivallukset, joita koemme juuri tämän ihmisen seurassa ovat olleet mukana meissä itsessämme kaiken tämän ajan, voimme ymmärtää, että me emme ole riippuvaisia kenestäkään muusta kokeaksemme näitä tunteita. Tämä ihminen toimii lähinnä peilinä, joka nostaa nämä tunteet sisimmästämme näkyviksi. Tällöin emme lähde rakentamaan tuhoavia ja kahlitsevia vuorovaikutuksen ja toiminnan kehiä, vaan voimme ammentaa näistä tunteista ja ajatuksista uudenlaista hyvää oloa ja uusia näkökulmia kaikkeen vuorovaikutukseen ja toimintaan niin oman itsemme ja muiden hyväksi. Elämme yhä enemmän oman itsemme näköistä elämää, ilmaisemme itseämme selkeämmin ja turvallisuuden tunteesta käsin, emmekä ole riippuvaisia muista ihmisistä tai ihmissuhteista, joita elämässämme on.
Kun omaksut tällaiset vuorovaikutuksessa nousevat ajatukset ja tunteet osaksi omaa itseäsi, et enää ajattele ihmissuhteita omistamisen ja rajoittamisen kautta, vaan peilaamisen ja jakamisen kautta. Voit työskennellä näiden uusien ja mullistavien ajatusten ja tunteiden parissa esimerkiksi niin, että rakennat aluksi mieleesi tietynlaisen hahmon tai arkkityypin, joka muistuttaa tätä ihmistä ja sitä kokemusta, jonka hän nosti sinussa esiin. Tällöin voit aina tarvittaessa palauttaa tämän hahmon mieleesi ja pohtia, kuinka kertoisit hänelle ajatuksistasi, millä tavoin sanoittaisit omaa itseäsi ja toimintaasi jos keskustelisit hänen kanssaan. Pikkuhiljaa tämä hahmo sulautuu osaksi sinua ja autenttista itseäsi, omia autenttisia ajatuksiasi ja kokemusmaailmaasi ja elät yhä enemmän itsesi näköistä elämää, riippumatta siitä, millaisia ihmissuhteita sinulla on elämässäsi. Voi olla, että osa olemassa olevista ihmissuhteista muuttaa muotoaan prosessin myötä ja toisaalta voi olla, että kun ilmaiset omaa hyvinvoivaa itseäsi yhä selvemmin, löydät uusia ihmisiä, jotka yhä vahvistavat minäkuvaasi ja tapaasi olla ja elää elämääsi.
Vapaus olla oma itsensä, kokea kaikenlaisia tunteita, muuttaa mieltään, näkemyksiään ja omaa toimintaansa on jokaisen ihmisen oikeus elämässä ja vuorovaikutuksessa oman itsen ja muiden kanssa. Kaikenlaisissa ihmissuhteissa tulee olla vapaus toimia juuri niin kuin itse parhaaksi näkee oman ja muiden hyvinvoinnin kannalta. Kaikki tunteet, joita muut ihmiset meissä herättävät ovat koettavissa myös itsemme kanssa ja yksin. Siksi on tärkeää tutkia, kuunnella ja tarkastella sitä, millaisia tunteita ja ajatuksia liitämme eri ihmissuhteisiimme, millaisia rooleja otamme niissä ja millä eri keinoilla tavoittelemme niitä itsemme ja olemisen osasia, jolloin koemme olomme hyväksi ja vapautuneeksi. Noudatatko sinä tuhoavaa ja omistavaa vuorovaikutuskehää vai peilaavaa ja vapauttavaa vuorovaikutuskehää oman itsesi ja muiden kanssa? Voisitko sinä ammentaa lisää turvallisuuden, riippumattomuuden, itserakkauden ja hyvänolon tunteita omasta sisimmästäsi? Miltä elämäsi ja ihmissuhteesi silloin näyttäisivät?
Ps. Omista pohdinnoistaan ja haasteistaan mm. vuorovaikutukseen, ihmissuhteisiin ja minäkuvaan liittyen voi keskustella luottamuksellisesti
seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin kanssa.
Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni, inhimillisten pohdintojen äärelle!